22.12. Pai, kiertoajelua

Aamulla hyvin rauhallisten aamutoimien ja aamupalan jälkeen otettiin auto ja kuski ja käytin läpi meille suositeltuja paikkoja. Ensimmäisenä vuorossa oli Nam Tok Mo Paeng vesiputous. Sadekaudella varmasti hienompi, utta nyt kuivalla kaudella ei niin runsasvetinen. Meille kerrottiin, että vettä on sen verran niukasti, ettei siellä pysty uiman, mutta Jussi ja lapsetpa pystyivät. Toinen kohde oli hyvinkin hämmentävä Pain ulkopuolella sijaitseva China town. Odotimme kylää, jossa asuu kiinalaisia, mutta päädyimmekin Puuhamaan ja matkamuistomyymälöiden sekoitukseen. Tarjolla oli jousiammuntaa, poniratsastusta ja käsittämätön muovilta näyttävä linnoitus sekä tavisthaikkukrääsää pahempaa tavaraa. Emme ratsastaneet ponilla, vaan söimme sikaa ja kalaa yunnanlaisittain ja poistuimme paikalta.

Kolmas nähtävyys oli Pain kanjoni: upeita maisemia ja erittäin kapeita polkuja, joista Maija ja Jussi kävivät tutkimassa turvallisimmat. Hieno paikka, suosittelemme. Neljäntenä historiallinen silta, joka ei ollutkaan historiallinen silta. Paikalla oli ollut japanilaisten Toisen maailmansodan aikana rakennuttama silta, jonka he olivat lähtiessään polttaneet ja seitkytluvulla tilalle oli rakennettu terässilta. Tämä siis on thaituristien erittäin suosima nähtävyys.

Viimeinen ja paras (näin suhteellisen viileänä päivänä) kohde oli paikalliset kuumat lähteet, joissa pientä maksua vastaan sai lillutella kera vaatteet päällä uivien kiinalaismummojen. Meistä on hieman kummallista, että täällä on hyväksyttävämpää mennä uimaan ohuet valkoiset trikoovatteet päällä, joista märkänä näkyy läpi valkoiset alusvaatteet, joista näkyy läpi ... kuin bikineissä, joita me länsimaalaiset käytämme.

Huomenna joulun viettoon Chiang Maihin.

Ps. Lapsemme edelleen hämmentävät ja tuottavat riemua paikallisille, missä ikinä kuljemmekaan. Se on jäänyt mainitsematta, että banaaneita ei tarvitse kauheasti itse ostella sillä päivittäin joku niitä Akselille tai Maijalle tarjoaa. Myöskin mehut ja soijamaidot kuuluvat paikallisten lahjuksiin.