Höyrähtäneen taitelijan mustat talot, 7.12. Chiang Rai

Kolmannen reissupäivän kunniaksi painelimme mopon ja auton risteytyksellä puolen tunnin matkan Ban Dam museoon.

Perillä meitä vastassa oli nelisenkymmentä erilaista psykedeelistä taloa. Hyvin mielenkiintoinen paikka sekä lasten, että aikuisten mielestä. Ihan ei päästy taiteilijan pään sisälle, että miksi kyseiset rakennukset oli rakennettu, mutta kyllä ne kaikki eläinten luurangot, taljat ja muut ihmetykset pöydillä sekä seinillä olivat vierailun arvoisia.

Museon jälkeen oli vuorossa Bandun kuumat lähteet. Pienen kielimuurin jälkeen saimme selville, mihin pitää mennä, mitä pitää tehdä ja pian olimme polskimassa noin 40 asteisessa vanhalle kananmunalle haisevassa vedessä (paitsi Elina, joka liukasteli itselleen veriset naarmut juuri ennen allasta). Lähtiessä olo oli kuin saunan jälkeen: ei kauhean virkistynyt, mutta raukea. Varsinkin Akseli oli kaikkensa antanut ja melko töyssyisestä kyydistä huolimatta nukahti päikkäreille.

Huoneessa lepäilyn jälkeen vuorossa oli jälleen uusi markettikokemus. Tällä kertaa "kotikatumme" oli täyttynyt ruoka- sekä vaatekojuista ja ennakko-odotuksista poiketen saimme jopa ostettua jotakin järkevää: Jussille ja Maijalle varvastossut sekä Akselille eläinasu.

Nyt rupeaa Chiang Rai olemaan melko nähty ja huomenna tarkoitus olisi päräyttää heti aamusta bussilla seuraavaan kaupunkiin nimeltään Lampang. Panostimme tulevaan matkaan oikein kunnolla ja ostimme nopeimpaan ja ilmastoiduimpaan bussiin kaikille neljälle omat paikat. Tälle neljän tunnin matkalle kertyi hinaa huimat 10€ yhteensä.

Ps. Edelleen lapsemme kantorinkoissa ovat kaupungin suurin ihme ja Thaimaan sosiaalisessa mediassa pellavapäämme ovat todennäköisesti vahvasti esillä.