Aamupala, heipat hostellipojalle ja kolme tuntia hyvin ahtaassa minibussissa lapset sylissä kunnes saavuimme Mae-Sotiin lähelle Burman rajaa. Kaupunkissa kuulemma on lähinna turisteja, jotka ovat ylittämässä rajaa, sotilaita, burmalaisia, muslimeja, ja ilmeisesti joitakin paikallisia heimolaisiakin. Kaupunki vaikuttaa likaiselta ja ei niin viihyisältä että tänne kannattaisi jäädä pidemmäksi aikaa. Hostellimme on kuitenkin erittäin hyvä ja henkilökunta englannin kielen taitoista. Iltapäivä kului apteekissa käyden ja night marketilla syöden. 

Tarkoitus oli huomenna lähteä bussilla Um Phangiin ja etsiä sieltä hostelli sekä mahdollisuuksien mukaan retki/retkiä vesiputouksille. Onneksi ystävällinen ranskalaismies kertoi, että viikonloppuna saattaa olla vaikeata saada majoitusta, sillä kansallispuisto on suosittu thaimaalaisten retkikohde. Hetken mietittyämme pistettiin Elina naapuriravintolaan selvittelemään asioita ja pian meillä olikin valmis kolmen päivän vaelluspaketti, johon kuuluu mm. matkat Um Phangiin, vesiputouksia, norsulla ratsastamista, melomista, yö teltassa ja jossakin kylässä sekä tietenkin paljon kävelyä metsässä. Näin ollen blogiin tulee muutaman päivän paussi.

Onnistunein valokuva päivän kuudesta otetusta kuvasta. Riehakkaat lapset limemehulla ja isä rauhallisuus jääkahvilla.