Pohjois-Thaimaata lapset repussa

Bangkok-Helsinki-Piispanristi, Oma koti kullan kallis

2014-12-31T20:27:00+02:00

Viimeinenkin etappi on nyt rykäisty ja arki alkanut. Lento oli pitkä ja meinasi hermot mennä sekä aikuisilta että lapsilta. Tulevilla reissuilla tulemme suosimaan yölentoja, jotta lapset nukkuisivat edes pari tuntia. Bangkokin päässä aiheutimme pienen häslingin turvatarkastuksessa sillä Akselin kurkun muotoinen leikkiauto oli läpivalaisussa viranomaisten mielestä veitsen näköinen seurauksella, että reppu sekä sen sisältö läpivalaistiin ja pengottiin useaan kertaan.

Matka oli mahtava eikä millään tavalla ainakaan vaimentanut matkustusintoamme.

Plussaa

- Ihmisten hymyt, ystävällisyys ja lapsirakkaus

- Lapset todella reippaita matkustajia

- Luonto, viidakko ja vesiputoukset

- Halvat hinnat

- Heimokylät

- Söpöt kylien lapset

Miinusta

- Ihmisten lapsirakkaus. Varsinkin Maija alkoi loppureissusta kyllästymään jatkuvaan huomioon

- Akselin tapaturma-alttius. Vakavimmat: sormet oven väliin ja tippuminen lasten kiipeilytelineeltä

- Vanhempien vatsatauti

- Kertakäyttöastioiden ja muovipussien massiivinen käyttö

- Kielitaidottomuus. Sekä meidän että paikallisten

- Söpöjen kylien lasten hampaiden kunto

Elinan top 3

- Kaksikuukautinen norsuvauva

- Jääkahvit ja smoothiet

- Itsensä ylittäminen eli lasten kanssa reppureissusta selviytyminen

Jussin top 3

- Seikkailu vesiputouksen takana Um Phangissa

- Heimokylät

- Viidakkovaellukset norsulla ja jalan

Lapsien top 3

- Eläimet mm. norsut ja vesipuhvelit

- Lava-autoilla ja tuktukeilla matkustus

- Vedet. Kuumat lähteet, vesiputoukset ja uima-allas

Kiitos kaikille blogia seuranneille. Teitä oli päivittäin noin sata eli ei me ilmeiseti ihan turhaan tätä kirjoiteltu.

Jäämme odottamaan luhdatmaailmalla nelosta.

29.12. Chiang Mai-Bangkok, loppu lähenee

2014-12-29T17:31:00+02:00

Päivän suurin tarkoitus oli siirtyä Bangkokiin ja se onnistuikin kivuitta tunnin mittaisella lennolla. Bankokissa meitä vastassa oli Elinan kotona taannoin vaihto-oppilaana ollut B. B:n johdolla saimme pienen kuvan suuren maailman meiningistä. Matka lentokentältä ostoskeskukseen Bankokin keskustaan kesti melkein 2 tuntia, oli kevyt iltapäiväruuhka. Ostarilla syötiin japanialaista ja saatiin mukavasti täydennystä matkalaukkuihin. Sitten taas auton kyytiin ja nyt päästiin sentään alle tunnissa hotellille. Huomenna viimeinen pyrähdys takaisin Suomeen ja matkan yhteenveto blogiin.

Ps. Jonkin verran hämmästyttää ja kummastuttaa tämä paikallinen avuliaisuus. Sen jälkeen kun kahteen kertaan lentokoneessa henkilökunta on kertonut, että missä on penkkirivi kahdeksan ja vielä istumisen yhteydessä kerrattu, että paikat ovat todella oikeat, niin vielä tulee henkilökunta kertomaan, että missä sijaitsee ikkunapaikka. Löytää tyhmenpikin oman paikkansa...ja ikkunan.

28.12. Chiang Mai, Maijan synttärit

2014-12-28T18:13:00+02:00

Päätimme viettää Maijan nelivuotissynttäreitä päivän etuajassa, sillä huomenna on matkustuspäivä. Aamupäivällä vierailimme Art in Paradise museossa, jossa oli seinille maalattu 3D illuusiotaidetta. Sekä lapset että aikuiset viihtyivät, itse synttärisankari olisi halunnut mennä toisenkin kierroksen.

Loppupäivä polskittiin sankarin toiveesta altaalla. Iltapäikkäreiden jälkeen sunnuntaimarkkioille. Johan oli markkinat! Vielä enemmän ihmisiä ja kojuja kuin eilisillä markkinoilla. Ostosaaliimme oli aika köyhähkö.

Huomenna iltapäiväksi Bangkokiin, sen pikkukaupunginhan ehtii muutamassa tunnissa näkemään.

Ps. Maija ilmeisesti on viihtynyt reissussa, sillä hän ilmoitti haluavansa takaisin Suomeen vasta eläkkeellä.

Sankari sai uskomattoman hienon Hello Kittylaukun heti aamulla

Kevyt sankaripäivällinen

Ruokaa saatiin odotella sen verran kauan, että Aksulla oli aikaa kiusoitella naapuripöydän tyttöjä

27.12. Chiang Mai, ei ole ihmisen hyvä paikoillaan olla

2014-12-27T17:02:00+02:00

Olemme viime päivinä huomanneet, että paikallaan olo ei vaan sovi meidän perheelle. Sekä lapset että aikuiset olivat jo niin tuskastuneet paikallaan oloon, että vuokrasimme auton kuskeineen hotellin edustalla sijaitsevasta yleisputiikista (tyypit myyvät halvalla kaikkea, mitä hotellistamme saa kalliilla esim. pesulapalveluja, virvokkeita ja autokyytejä) ja saatiinpa vielä kuskin tyttöystävä kaupan päälle. Tällä kokoonpanolla suuntasimme ensin orkideapuutarhaan. Orkideoita oli paljon, mutta hauskin paikka oli perhoskatos, jossa perhosia oli satoja lentelemässä kukkasten joukossa.

Seuraava paikka oli Jussin mielestä yksi reissun hauskimmista ja Elinan mielestä yksi hulluimmista: käärmefarmi. Aluksi pällistelimme pythoneita ja kobria kopeissansa, minkä jälkeen Jussi sai syliinsä jonkun "vaarattoman" pikkukäärmeen ja vähän isomman liskon. Lopuksi katsoimme kärmesshown, jossa selostaja heitti uskomattoman huonoa/hauskaa läppää ja tyypit riepotteli ja pussaili erilaisia käärmeitä. Esiintijien mielestä oli myöskin äärimmäisen hauskaa heittää käärmekopista narunpätkä hysteeriseen yleisöön. Elinan ja Maijan tunnetilasta ei oikein ottanut selvää, sen verran kauhunsekaista naurua oli ilmassa.

Käärmeistä siirryimme lounaan jälkeen apinoihin. Kohteena oli apinoiden koulutuskeskus. Alkushown, jossa apinat tekivät temppuja, ajoivat pyörällä, kuljettivat kookospähkinöitä kottikärryillä, heittelivät palloja koriin ja tunnistivat numeroita, jälkeen ruokimme metrisen kettingin päässä olevia hermostuneesti pyöriviä otuksia. Jätimme kiertoajelullamme Tiikerien valtakunnan ja pitkäkaulaheimon välistä eettisistä syistä, niin olisi pitänyt tehdä tällekin kohteelle.

Viimeisenä vierailimme Nam Tok Mae Sa vesiputouksella, joka oli 1,5 kilometriä pitkä kymmenen pikkuputouksen kompleksi. Siellä sitten hikipäissämme raahasimme lapsia mäkeä ylös ja parissa paikkaa pulahdimme virkistäytymään raikkaaseen veteen.

Ilta vierähti lauantaimarketilla, joka oli kaksi kilometriä pitkä suljettu katu täynnä myyntikojuja. Eiliseen verrattuna huomattavasti miellyttävämpi shoppailukokemus: ei tarvinnut tingata 70 % pois hinnasta ja silti maksaa liikaa, vaan tuotteilla oli suurinpiirtein kiinteät hinnat. Nyt on jotain kotiinviemisiä.

Orkideaa orkidean perään

Jopa itse John Rambo käyttää käärmecenterin palveluja

Ihminen aina ilostuu kun saa käärmeen käteensä

Maija sai itse valita uuden hiuspannan

26.12. Chiang Mai, "shoppailua"

2014-12-26T17:53:00+02:00

Aamupalan jälkeen tuktutimme tuktukilla kaupungin suurinpaan ostoskeskukseen rahaa taskut täynnä ja hurja shoppailuinto päällä. Saimme ostettua muutaman donitsin ja lounaan. Lapset sentään saivat ostettua lelut itsellensä rahoilla, jotka tonttu oli jättänyt hotellin parvekkeelle jouluaattona. Pettyneinä osteluumme vetäydyimme hotellin uima-altaalle keräämään voimia, jotta voisimme yrittää uudestaan illalla.

Illalla menimme night-marketille, jossa oli myynnissä kaikkea mahdollista turistikrääsää ja kopiomerkkivaatteita. Ensimmäistä kertaa reissullamme jouduimme tinkaamaan ostamistamme tuotteista. Tähän mennessä on ollut niin helppoa kun kauppiaan ensimmäiseksi kertoma hinta on se oikea. Kun oikein tsemppasimme niin muutama vaate ja koru ilmestyi kantorinkan pohjalle, mutta ollaan me huonoja shoppailijoita. Eli te, jotka sormet syyhyten odotatte valtavaa tuliaisvuorta, niin tulette pettymään.

Huomenna heti aamupalan jälkeen hankimme jostain kuskin, sekä kulkuvälineen ja menemme katsastamaan löytyisikö kaupungin ulkopuoleleta jotakin luontoa.

Ps. Näimme reissullamme vasta toista kertaa suomalaisen.

Juodakko vai ei...

25.12. Chiang Mai, rötväystä

2014-12-25T17:53:00+02:00

Päivä suhahti melko kiireettömästi ohi. Aamupalan jälkeen altaalla oleskelua. Lounaalle emme jaksaneet lähteä vaan Jussi haki kolmen euron sapuskat läheisestä kadunvarsiravintolasta. Jussi ja lapset ottivat kevyet kolmen tunnin päikkärit, jonka jälkeen jaksoimme käydä syömässä meksikolaisessa joulupäiväillallisen. Oli todella hyvät sapuskat ja nyt on vaikeuksia liikkua ähkyn vuoksi. Huomenna on pakko tehdäkin jotain, ei täläistä rötväilyä montaa päivää jaksa.

Ps. Suhteemme alkuaikoina oli tapana käydä juomassa meksikolaisessa ravintolassa yhtä monta margaritakannua kuin on seurusteluvuosia takana. Ajattelimma tänään juoda takaisin ne kannut jotka ovat jääneet väliin. Nopean laskutoimituksen mukaan kannuja olisi pitänyt juoda 58. Emme jaksaneet, joimme yhden.

Perinteistä jouluähkyä hankkimassa

24.12. Chiang Mai, kadonnutta joulua etsimässä

2014-12-24T16:21:00+02:00

Loistavan aamupalan jälkeen siirryttiin aamupäiväksi uima-altaalle lillumaan. Lounaaksi euron annokset kylillä ja ravintolassa oli peräti puupöydät. Jussi on aikaisemmin ollut sitä mieltä, että jos ei ole muovipöytiä ja tuoleja, niin ei voi olla hyvä ruokapaikka, väärässä oli Jussi.

Maijan olemus jo ruuan aikana niin hasardi, että lapsille suotiin kunnon päikkärit ja sen jälkeen youtubesessio joululauluja. Tarkoitus oli illalla mennä johonkin eurooppalaistyyliseen ravintolaan joulupuffettiin, mutta eihän me mistään sellaista löydetty. Erinomainen italialainen ravintola kuitenkin löytyi. Vaikka henkilökunnalla oli poron sarvet päässä ja lapsillamme tonttulakit niin ei nyt ihan joulutunnelmaan päästy. Ruoka oli kuitenkin erinomaista ja viini maistuvaa. Henkilökunta vaikutti kiireiseltä paitsi silloin kun he parhaimmillaan kolmen hengen voimin viihdyttivät lapsiamme. Lasku tuntui alkuun melkoiselta, mutta jos alkupalat, juomat viineineen, pääruuat ja jälkiruuat juomineen maksaa nelisenkympiä neljältä hengeltä niin ehkä se oli juhla-ateriaksi ihan ok summa.

Ps. Hieman vaikea pitää Akselia karkittomana kun tänään lapsille on tarjottu kolmesta eri paikasta karkkia joululahjaksi.

Äijät altaalla

Ei ihan taitaisi täyttää EU-standardeja nämä bamburakennustelineet

Suoraan päikkäreiltä youtubeen

TONTTU

Yritä nyt noiden keskimmäisten kanssa ottaa jotain sivistynyttä kuvaa...

23.12. Pai - Chiang Mai, oksentavat kiinalaiset

2014-12-23T15:05:00+02:00

Aamulla Paissa vuoristoilma oli pirullisen kylmä. Ulkona oli reilusti alle 10 astetta ja Jussi joutui turvautumaan jopa pipoon aamupalalla. Eli ei juurikaan harmitanut lähteä Paista kohti huomattavasti lämpimämpää Chiang Maita. Kolmen tunnin minibussimarssi suoritettiin melko mutkaisella tiellä ja tästä syystä kanssamme matkustaneet kiinalaisturistit piristivät matkaamme kuoro-oksentelulla. Silloin kun kiinalaiset eivät oksentaneet, he ottivat melkoisen kokoelman kuvia lapsistamme ja taukopaikalla jopa Jussi oli kuvaamisen arvoinen heti kun Elina oli mennyt vessaan. Perilla Chiang Maissa oli hotelli valmiina buukattuna ja syömisen jälkeen oli pakko mennä uima-altaalle loppupäiväksi. Pieninä plussina mainittakoon: hotellissamme on lämmin vesi joka tulee paineella, oma vessa, englantia osaava henkilökunta, huoneessa sänky eikä pelkkä patja, ei tuhatjalkaisia tyynyllä ja uima-altaatkin ovat ihan kivoja. Täällä meidän pitäisi olla kuusi seuraavaa yötä. Katsotaan, mitä tekemistä tästä 200 000 asukkaan kaupungista löytyy.

Majoituksemme Paissa

Reippaat reissaajat

Illalla oli hieman lämpimämpi meininki kuin aamulla

22.12. Pai, kiertoajelua

2014-12-22T15:39:00+02:00

Aamulla hyvin rauhallisten aamutoimien ja aamupalan jälkeen otettiin auto ja kuski ja käytin läpi meille suositeltuja paikkoja. Ensimmäisenä vuorossa oli Nam Tok Mo Paeng vesiputous. Sadekaudella varmasti hienompi, utta nyt kuivalla kaudella ei niin runsasvetinen. Meille kerrottiin, että vettä on sen verran niukasti, ettei siellä pysty uiman, mutta Jussi ja lapsetpa pystyivät. Toinen kohde oli hyvinkin hämmentävä Pain ulkopuolella sijaitseva China town. Odotimme kylää, jossa asuu kiinalaisia, mutta päädyimmekin Puuhamaan ja matkamuistomyymälöiden sekoitukseen. Tarjolla oli jousiammuntaa, poniratsastusta ja käsittämätön muovilta näyttävä linnoitus sekä tavisthaikkukrääsää pahempaa tavaraa. Emme ratsastaneet ponilla, vaan söimme sikaa ja kalaa yunnanlaisittain ja poistuimme paikalta.

Kolmas nähtävyys oli Pain kanjoni: upeita maisemia ja erittäin kapeita polkuja, joista Maija ja Jussi kävivät tutkimassa turvallisimmat. Hieno paikka, suosittelemme. Neljäntenä historiallinen silta, joka ei ollutkaan historiallinen silta. Paikalla oli ollut japanilaisten Toisen maailmansodan aikana rakennuttama silta, jonka he olivat lähtiessään polttaneet ja seitkytluvulla tilalle oli rakennettu terässilta. Tämä siis on thaituristien erittäin suosima nähtävyys.

Viimeinen ja paras (näin suhteellisen viileänä päivänä) kohde oli paikalliset kuumat lähteet, joissa pientä maksua vastaan sai lillutella kera vaatteet päällä uivien kiinalaismummojen. Meistä on hieman kummallista, että täällä on hyväksyttävämpää mennä uimaan ohuet valkoiset trikoovatteet päällä, joista märkänä näkyy läpi valkoiset alusvaatteet, joista näkyy läpi ... kuin bikineissä, joita me länsimaalaiset käytämme.

Huomenna joulun viettoon Chiang Maihin.

Ps. Lapsemme edelleen hämmentävät ja tuottavat riemua paikallisille, missä ikinä kuljemmekaan. Se on jäänyt mainitsematta, että banaaneita ei tarvitse kauheasti itse ostella sillä päivittäin joku niitä Akselille tai Maijalle tarjoaa. Myöskin mehut ja soijamaidot kuuluvat paikallisten lahjuksiin.

Majamme sisustusta

Saaralle tuktuk

Kiinalaiset pyörittävät turisteja

Maija fiilistelee kanjoneilla

Siltaposeerausta

Ei jaksettu enää kantaa lapsia

21.12. Pai, ollakko hippi vai ei olla

2014-12-21T16:31:00+02:00

Aamulla olo oli paljon parempi kuin eilen ja sen kunniaksi menimme semikiireellä bussiasemalle kymmeneksi vain todetaksemme, että seuraava kuljetus mihin mahtuu lähtee kolmelta. Siihen loppui kiire ja suuntasimme leikkipuiston kautta reissun ensimmäisille pizzoille (eilisen oksentelun jälkeen ei oikein thairuoka houkutellut).

Vihdoin pikkubussi lähti ja saimme kokea ilmeisesti koko thaimaan mutkikkaimman tien. Reilun sataan kilometriin yli 1800 mutkaa, suoraa tietä ei siis juurikaan ollut. Mutkittelun jälkeen saavuimme Paihin ja pienen kikkailun jälkeen pääsimme mopokydillä hostelliimme=bampumaja ja patjat lattialla, toimii. Iltasella piipahdimme keskustassa ja ei oikein tämä 2000 asukkaan ja yhtä monen turistin kaupunki iskenyt. Meno on kuin benidormissa konsanaan ( tosin Benidormissa ei ehkä ole eri heimoista tulleita lapsia tanssimassa kadulla surullisin ilmein). Paljon baareja ja ilmeisesti tämä on jokin Thaimaan hippiparatiisi. Jos oltaisiin ilman lapsia ja 15-vuotta nuorempia niin ehkä täällä voisi olla pidempäänkin kuin kaksi päivää, mutta ei nyt. Onneksi tästä lähitöltä löytyy paljon mielenkiintoista katsottava ja koettavaa. Eli huomenna huristamme ainakin vesiputouksille.

Sen verran hidas netti täällä puskassa että kuvia ei saa latailtua. Lisätään heti kun yhteydet paranee.